Kaksi viikkoa rakentamista - Katto päällä juuri ennen Denniksen tuloa

Vähän vajaa kaksi viikkoa rakentamista takana! Talon runko on melkein ummessa, enää puuttuu ikkunat, pari alapohjan lautaa ja korvausilmaventtiilit. Ilmavaihdon asennuksia tehdään ja sähköhommat alkavat ensi viikolla.

On kyllä kädet täynnä tekemistä, vaikka en itse rakentamiseen vielä olekaan osallistunut. Ja pää täynnä päätöksiä, isompia ja pienempiä ja usein sellaisia, joista ei ole kovin hyvä ymmärrys ja päätös tarvitaan heti! Onneksi on ympärillä ammattilaisia, joita konsultoida ja kuunnella.

Kuormitus on tällä hetkellä kohtalaisesti päällä rakentamisen, vauva-arjen ja oman yrityksen kanssa, jossa juuri rakentamisen kanssa samaan aikaan alkoi kaksi uutta isoa projektia. Nämä ovat upeita asioita kaikki ja sellaisia, joista aikaisemmin haaveilin. Eli en todellakaan valita!

“Ei ole kiirettä eikä stressiä, on vaan paljon tekemistä.”

Onneksi kokonaiskuormituksen hallinta ja sen osa-alueiden valmentaminen on omaa työtä ja core-osaamista, ja siksi osaa ja muistaa myös itsestään pitää huolta hässäkän keskellä. :)

Välillä kun meinaa kuormitus tuntua kovalta ohjaan ajatukset siihen, että meidän elämäntilanne on oikeasti valtavan upea ja miten todella kiitollinen olen tästä kaikesta. Tämän harjoituksen avulla aina mieli kevenee ja sitten taas hymyssä suin seuraavan tehtävän pariin.

Talvella on hyvä pystyttää hirsitalo koska on kylmää ja kuivaa - NOT!

Surkea näkymä omalle parvekkeelle “vuoden kuivimpaan” aikaan.

En tiedä mikä olisi sopiva adjektiivi kuvaamaan tilannetta, jossa kosteusvauriokammoinen ja homealtistustaustainen perhe suunnitteli talon pystytyksen talven kuivimpaan ja kylmimpään aikaan helmikuulle, mutta talvea ei tullutkaan. Sen sijaan saatiin syysmyrskyjä, tuulta ja tulvia. Useana yönä Marialle ei ole vauvan yösyötön jälkeen tullut uni, kun hän on jäänyt kuuntelemaan tuulen ikkunaan piiskaamaa sadetta ja murehtinut meidän yksin pimeässä värjöttelevän pikku kodin kohtaloa.

Onneksi saatiin kuitenkin pystytys tehtyä kuivassa pikku pakkasessa. Kuitenkin kolmannen rakennuspäivän yönä tuli niin kova myrsky, että se repi kattotuolien päälle viritetyt pressut riekaleiksi ja talo kastui.

Hobbitonin Andrus ymmärtää meidän huolen tosi hienosti ja aidosti kuunnellen. Hän lupasi että materiaalit suojataan rakennuksella hyvin, ja että kovassa sateessa he eivät edes tee rungon pystytystä. Samalla hän vakuutteli materiaalien ominaisuuksia esitellen, että kuiva puu ja lampaan villa kyllä kuivuu vaikka se kastuisikin. He ovat rakentaneet Norjassa 22 vuotta ympäri vuoden monenlaisissa olosuhteissa ja ainoastaan syksyn jatkuvassa kohtalaisen lämpimässä märkyydessä on saattanut olla jotain ongelmaa hirsien pintaan tulevan homeen kanssa. Samaa onneksi kertovat myös muut asiantuntijat ja me koitamme siten olla rauhassa ja luottaa talon pysyvän kunnossa. Onneksi rakentamisen aikana on ollut useita myös aurinkoisia päiviä ja lämpötila on välillä käynyt pakkasen puolella. Ja kun raksalla on tilannetta tarkastellut, ovat hirret vaikuttaneet tosi kuivilta eikä mitään ihmeellistä ole niissä näkynyt.

Olen pariin kertaan pahoitellut Hobbitonin timpureille surkeita kelejä ja aina vastaus on ollut iloinen “Yeah but this is nothing compared to Norway! Wind and rain is nothing new to us”. Miehet ovat siis kokeneet kurjempiakin kelejä, hyvä niin meidän kannalta.

“Muistutus: Liima haisteluun”

Tämä on ihan normimuistutus sisäilma-altistuneelle rakentajalle. Me pyritään haistelemaan kaikki materiaalit mitä vaan voidaan, että ei varmasti tulisi kotiin mitään sellaista, josta aiheutuu oireita.

Ylä- ja alapohjan ilmatiiveys varmistetaan nitomisen lisäksi joko liimaamalla tai teippaamalla ilmansulkupaperi hirsiin kiinni. Olen valmis joustamaan “liimattomuus ja kemikaalittomuus” filosofiasta, että saadaan oikeista paikoista mahdollisimman ilmatiivis koti. Yksi vaihtoehto teipiksi on Sigan Rissan teippi, jonka testasimme haistelemalla ja sen vieressä nukkumalla. Ei juuri hajuja eikä oireita. Seuraavaksi testiin pääsi Orcon F -liima, jota olisi voinut käyttää teipin sijaan tai lisäksi ilmansulun varmistamiseen. Laitoin sitä vastaavasti kunnon töräytykset talouspaperihylsyn sisään ja yöksi sängyn viereen. Sen haju oli kuitenkin niin paha, että nousin kesken yön viemään sen toiseen huoneeseen. Ei jatkoon!

Liikutuksen ja kiitollisuuden kyyneleitä (Ei v###u taas, toi jätkä itkee joka postauksessa!)

Myönnän, että tunteet on pinnassa herkästi. Mutta annan itselleni kaksi myönnytystä; tällä kertaa en vollottanut raksamiesten edessä, enkä ollut ainoa, jolle tuli tunteet pintaan.

Kolmantena rakennuspäivänä kohti tulevaa kotia ajellessa tuli ekan kerran tippa linssiin, kun autossa tajusin, että nyt oikeasti ajan tätä matkaa meidän kotia kohti. Olimme ajaneet Marian kanssa tätä samaa matkaa monet kerrat aina uutta tonttia katsomaan tai maanomistajaa tapaamaan, toiveet korkealla menomatkalla ja takaisin ajaessa mieli maassa, että ei se ollut tämäkään tontti meidän tulevan kodin paikka. Nyt se koti on rakentumassa!

Toinen herkistyminen tuli, kun kurvasin meidän pihatielle ja siellä se koti odotti! Seinät pystyssä ja kattotuolit päällä, ihan jo talolta näyttäen. Ja kolmannen kerran nieleskelin liikutusta kun astuin kuistilta oviaukkoon ja katsoin meidän tulevaan olohuoneeseen, käsi kotimme vahvoja hirsiä kiitollisena silittäen.

Hobbiton rakensi Siuntioon sisäilmaongelmista ja -oireista kärsineelle Jens ja Piritta Krogellin perheelle talon, jonka rakentamisesta Krogellit kirjoittivat Moderni hirsitalo -blogin. Piritta kysyi, voisiko hän tulla katsomaan meidän talon pystytystä, kun heidän oman projektin pystytysvaihe meni vähän ohi kaiken hässäkän keskellä. Kun katselimme talon rakentumista, tuli Pirittalle itku. Kiitollisuus omasta terveestä kodista kaikkien aikaisempien ongelmien jälkeen toi liikutuksen pintaan.

Piritta oli käynyt hiljattain pitämässä heidän kodistaan luennon sisäilmaherkistyneille. Tästä Piritta sanoi, että “taloluennolla kumpusi ymmärrys siitä, kuinka meidän tämän hetkinen arki hirsitalossamme on monen unelma, sekä valtava kiitollisuus Hobbitonin huippulaatuisista hirsistä ja työn jäljestä.”

Meillä on sama tilanne siinä mielessä, että elämme sitä unelmaa, josta haaveilimme sisäilmaevakkovuosina. Ja uskon, että sama kiitollisuuden tunne Hobbitonia kohtaan on vahvana meillä myös tulevaisuudessa.