Ikkunat ja kippiluukut
Kylläpä pitää kiirettä raksahommien, vauva-arjen ja yrittäjyyden kanssa. Pahoittelut, että viime blogauksesta vierähti tovi. Sitten vielä iski Koronavirus Suomeen ja muutti dramaattisesti meidän kaikkien elämää. Mulle se tarkoitti työrintamalla sitä, että pääosin livenä pidettäviin hyvinvointivalmennuksiin perustuva yritystoimintani menee aivan uusiksi. No ei se mitään. Elämä jatkuu, uusia palveluita kehitetään pikaisesti ja raksallakin onneksi hommat etenevät vauhdilla! Toivotan kovasti voimia ja hyvää terveyttä kaikille tämän blogin lukijoille
Tässä blogauksessa fiilistellään nättejä ikkunoita ja perinteisiä kippiluukkuja sekä Marian ja Edith-vauvan ensimmäistä tunteellista raksavisiittiä.
Ikkunat
Olemme tosi tyytyväisiä ikkunoiden ja ikkunalistojen ulkonäköön. Meidän silmään ne ovat kuin pieniä taideteoksia . :)
Ikkunat otimme Hobbitonin kautta Aru Grupp -nimiseltä virolaiselta firmalta. Suunnittelimme itse ikkunoiden rimoituksen Piklaksen sivuilta löytyneellä ohjelmalla. Ikkunalistojen mallin kopioimme sattumalta netistä löytyneestä kuvasta. Hobbitonin listanikkari rakensi ne kuvan perusteella tosi nätisti.
Ikkunat ovat niin sanotut tilt and turn -malliset, eli ne kippaavat myös yläreunasta auki tuuletusta varten, kun kahvan kääntää ylös asti. Lyhyen tutustumisen perusteella ikkunat vaikuttavat oikein jämäköiltä ja laadukkailta.
Ikkunat ovat täyspuiset, mutta muuten emme jotenkin tajunneet niiden materiaaleihin kiinnittää huomiota. Maali on jotain teollista ja vähän pahalta haisevaa, mutta eiköhän se aikanaan tuuletu pois ainakin isoimmilta osin.
Perinteiset kippiluukut
Meille tulee painovoimainen ilmanvaihto ja halusin meille myös perinteiset kippiluukut. Niiden hyödyistä olin lukenut muun muassa Saatsi-arkkitehtien blogista. Kippiluukkujen ideana on ohjata korvausilma ylöspäin. Näin kylminä vuodenaikoina tuloilma pääsee sekoittumaan sisäilman kanssa, eikä siksi vedon tunnetta pitäisi tulla.
Mun insinööriaivot olivat sitä mieltä, että jotta tämä onnistuisi, pitäisi kippiluukuissa olla reunat eli “sivuposket". Useimmissa luukuissa oli kuitenkin vain luukku. Oma tuntuma on, että siinä tapauksessa iso osa ilmasta pääsee valumaan luukun sivuista alas ja kippiluukun koko idea vesittyy. Voi olla, että tämä ei todellisuudessa mene näin, mutta silti sivuposkelliset luukut oli saatava.
Ratkaisu löytyi Detalmetin kippiluukuista, eli DM3-korvausilmaventtiileistä. Niitä löytyy muun muassa pressanlinnasta, joten ne varmaan kelpaavat myös meille. :) Detalmetin kippiluukut vaikuttavat kaikin puolin hyviltä ja napakoilta. Niissä on erillinen asennuskehys, joka kiinnitetään seinään ja itse kippiluukku kiinnitetään asennuskehykseen. Asennuskehyksen ja seinän väliin laitettiin tilkkeeksi samaa lampaanvillaa jota hirsien välissäkin on.
Mun piti itse asentaa kippiluukut mutta kaikki aika raksalla meni muihin asioihin, yleensä ilmaantuneiden pulmien tai päätöstarpeiden ratkaisuun. Siksi pyysin Hobbitonin timpureita asentamaan ne ja siinäpä ei kauaa mennyt.
Zen and the Art of Raksahommat
Varsinkin rakennusprojektin ensimmäiset päivä ja viikot olivat todella stressaavaa aikaa, myös raksalla ollessa ja puuhaillessa. Koko ajan piti tehdä paljon päätöksiä, joista osa tuntui vielä ihan liian isoilta päätettäväksi mitättömällä ymmärryksellä ja asiaan perehtymisellä.
“Tässä olisi nyt tämmöinen tilanne, miten haluat tämän tehtävän?”
“Ööö, oota mä luen pari kirjaa, konsultoin viittä asiantuntijaa, juttelen vaimon kanssa ja nukun muutaman yön yli ja palaan asiaan sitten.”
“Ei kun tämä pitää päättää nyt.”
“Jaa, no sitten varmaan pitää tehdä se siten, että...”
Harmittelin ääneen monelle apuna olleelle, että vitsi kun tää olisi kivaa puuhaa täällä vaan hommailla hyvässä seurassa lungisti ja rauhassa omaa kotia tehden, mutta kun koko ajan on kiireen tunne ja to do listan 12 asiasta ehtii tekemään vain viisi ja listalle tulee kuusi lisää ja olen itse myöhässä päätösten ja tekemisten kanssa ja rahaa palaa ja kaikenlaista taas kyllä! Sitten taas hetken tuumaustauon ja näkökulman vaihtamisen myötä pystyi rauhoittumaan, hyväksymään tilanteen ja toteamaan, että en voi tehdä tätä ilmansulkuteippausta nyt yhtään nopeammin, turha tässä hetkessä on murehtia. Miksi en mieluummin fiilistelisi sitä, että saan rakentaa perheelleni kotia ystävien ja läheisten auttaessa ja ammattimiesten hoitaessa suurimman osan hommista. Onpa huikea tilanne! :)
Välillä pääsi aika voimakkaisiinkin tunteisiin kiinni. Yksi vahvasti mieleen jäänyt tilanne oli Ehta-talkoiden (kirjoitan niistä oman postauksen aikanaan!) ensimmäisen päivän iltana. Talkooväki lähti pitkän päivän jälkeen ja jälleen isäntää painoi stressi, kun hommat kovasta työstä huolimatta edistyivät epärealistisia ennakko-optimistisuuksia hitaammin. Jäin vielä yksin hommiin muiden lähdettyä puhaltamaan yhden kaukalollisen Ehtaa siten, että laitoin puhaltimen putken sopivaan paikkaan puhaltamaan ja kävin syöttämässä arviolta sopivan määrän purua kaukalosta ja sitten siirsin taas putken seuraavaan kohtaan jne. Siinä yksin Ehtaa imuputkeen työnnellessä tuli taas angsti siitä, että ehditäänkö saamaan tämä homma valmiiksi ajallaan ennen kuin timpurit tulevat takaisin ja mitä jos ei saada ja aijaijaijai kaikki on taas huonosti! Sain itseni kiinni tästä turhasta murehtimisesta ja vihelsin pelin poikki. Käänsin ajatukset siihen, että täällä iskä huolellisesti ja rakkaudella laittaa eristeitä lattiaan, ettei oman pikku Edith-kullan pieniä varpaita palele ensi talvena meidän kodin lattialla konttaillessa. Voimakas kiitollisuuden, onnellisuuden ja ilon tunne työnsi stressin sivuun ja saattoi hengityssuojaimen alta kuulua niiskautus tai kaksi.