Pilariperustukset ja tuulettuva alapohja

Tässä blogauksessa fiilistelen perustusten valmistumista, kerron miksi päädyimme pilariperustukseen ja täysin puiseen tuulettuvaan alapohjaan ja käyn lyhyesti läpi alapohjan rakennetta.

Meidän talon rakentamisen lähtökohtien perusteella - kosteusvaurioriskien minimointi, viimeisen päälle hyvä sisäilma, perinteiset ja toimiviksi testatut ratkaisut - tuntuivat pilariperustus ja tuulettuva alapohja melkeinpä ainoilta vaihtoehdoilta.

Halusimme saada talon varmasti irti maasta ja siitä nousevasta kosteudesta. Halusimme myös saada viemäri- ja vesiputket kulkemaan talon alla alapohjan rakenteiden sijaan.

Sama teema on meillä käytössä koko rakentamisessa; kaikki vettä sisältävä koitetaan minimoida järkevyyden rajoissa ja saada pidettyä varmuuden vuoksi näkyvillä rakenteissa vetämisen sijaan. Tämän takia meille tulee esimerkiksi vesikiertoiset patterit pintavedoilla eikä lattialämmitystä. Se tuo meille ikävien vesivahinko- ja sisäilmaongelmakokemusten kautta koko rakennusprojektiin päätyneille mielenrauhaa, vaikka saattaakin olla visuaalisesti pieni miinus.

Wanted: kuiva rakennuspaikka

Tonttia etsiessä meillä oli myös rakennuspaikalle melko tarkat kriteerit. Emme halunneet tehdä taloa esimerkiksi märälle saviselle pellolle tai kosteaan pohjoisrinteen korpeen. Haaveena, tai ehkä jopa vaatimuksena, oli etelän-lännen väliin aukeava aurinkoinen paikka, jonka maaperä on kalliota, moreenia tai hiekkaa. Löysimme onneksi lopulta juuri nappiin nämä toiveet täyttävän paikan! Talo rakentuu nätille pikku kalliolle, josta aukeaa muutamaa metriä alempaa alkavat pelto- ja niittynäkymät etelän - luoteen suuntaan ja pohjoistuulilta suojaa omalla ja naapurin tontilla oleva metsä. Kovin paljon paremmin eivät olisi meidän toiveet rakennuspaikasta voineet täyttyä!

Kalliolle rakentamisessa pilariperustus tuntui todella luontevalta ratkaisulta. Mukavan loivareunainen kalliokumpu osoittautui kuitenkin pintamaiden kuorimisen jälkeen parilta reunalta melko jyrkkäreunaiseksi. Onneksi meidän pieni kotimme mahtui juuri ja juuri tasaiselle kallion osalle siten, että vain pari pilaria tulivat jyrkempään kohtaan ja vaativat isomman tasausvalun ja extratartuntojen poraamisen. Korkeinkin pilari taitaa jäädä alle 1,5 metriin, eli kohtalaisen tasaiselle kalliolle talo kuitenkin rakentuu.

Puinen alapohja

Pilareista ylöspäin talo on kantavien rakenteiden osalta täysin puuta. No toki sieltä joku naula, ruuvi ja palkkikenkä löytyy, mutta betonivaluja tai ontelolaattoja emme taloomme halunneet. Päädyimme rakennesuunnittelijamme Mika Widgrenin kanssa perinteiseen alapohjaratkaisuun, jossa ei käytetä tuulensuojalevyjä. Alapohjavasojen alapintaan tulee niiden suuntaiset laudat, joiden päälle ladotaan ja kiinnitetään raakaponttilaudat. Nämä raakapontit muodostavat alapohjan alakerroksen eli näkyvät ulospäin ja niiden päälle tulee eriste. Eristeenä meillä on tarkoitus käyttää suomalaista Ehta-eristettä, joka on markkinoiden ainoa 100 % puusta tehty ja kemikaaliton eriste. Mahdollisesti laitamme vielä raakaponttilaudoituksen ja Ehtan väliin ilmansulkupahvin ilmatiiveyden varmistamiseksi.

Meidän herkistyminen osalle kemikaaleista ja pyrkimys minimoida kaikki mahdolliset - vaikkakin todella epätodennäköiset - oireita aiheuttavien päästöjen lähteet tuo monenlaista säätöä ja lisätyötä. Yksi esimerkki tästä on takan perustukset, joiden osalta myös halusimme välttää betonia sisätiloissa.

Päädyimme rakennesuunnittelijan kanssa ratkaisuun, jossa betoniosuus tulee alapohjan alapinnan kanssa samaan tasoon ja siitä ylöspäin tullaan Leca-harkoilla. Ja sitten vielä viimeisenä varmistuksena Leca-harkkojen päälle muurataan yksi kerros tiiliä, joka sovitellaan mahdollisimman ilmatiiviisti lattialautojen ja ilmansulkupaperin kanssa.

Perustusten teko

Perustukset meille teki paikallinen Byggcraft ja Tom Bäckström miehineen. Perustuksia päästiin tekemään vasta joulukuussa. Kelit olivat haastavat kun sade ja pikku pakkanen vuorottelivat, mutta onneksi sää oli riittävän pitkään plussan puolella ja saimme perustukset hienosti tehtyä.

Byggcraft teki tosi hyvää ja siistiä jälkeä kurjasta kelistä huolimatta. Monet saitilla vierailleet ovat kehuneet nättejä pilareita. Olin itse myös tosi hyvilläni, kun töiden jälkeen paikat olivat siistit ja roskattomat.

Tomilla oli arvostettava asenne tilaajaa kohtaan. Hän ehdotti aktiivisesti erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla meidän kustannuksia voisi säästää, vaikka se samalla pienensi heidän urakkaansa. Isoin esimerkki oli se, että päädyimme vaihtamaan pilarit valuharkkopilareiksi betonista muottiin valettavien sijaan. Rakennesuunnittelijamme Mika suostui muutokseen, kunhan pidettiin huoli siitä, että harkon kautta ei pääse betoniin kylmää sen kovettumisvaiheessa.

Tomi jakoi myös meille tärkeät arvot, kuten rakennuspaikan ympäristön luonnon vaalimisen ja betonitöiden tekemisen siististi.

Mulle oli jäänyt se kuva, että betonivalujen yhteydessä jäävä ylijäämäbetoni on tapana dumpata johonkin tontin nurkkaan ja betoniauto pestään pihatielle. Sanoin Tomille, että näin ei missään nimessä saisi tehdä meidän tilanteessa, jossa koitamme kaikin keinoin pitää betonin poissa sisätiloista. Jos betoniauton pesee pihatielle, kantautuu betonipölyä sisään vielä pitkään. Toki tällä tuskin olisi juuri mitään vaikutusta mihinkään, mutta koska tarkoitus on tehdä kaikki mahdollisimman särmästi sisäilman, kemikaalien yms. puolesta niin halusimme pitää betonipölyn poissa pihalta ja pihamaalta. Tomi ymmärsi huoleni ja sanoi myös itse ajatelleensa samoin jo ennen kuin asiasta mainitsin.

Pilarien betonivalut tehtiin todella siististi ja kallioon talon alle jäävät kuopat ja uurteet täytettiin nätisti ja viistettiin siten, että sinne mahdollisesti jotain kautta pääsevä vesi valuu sujuvasti pois. Myös betoniauto poistui tontilta pesemättömänä, eli siitäkään ei tarvinnut meidän kantaa huolta. Hienosti meni!

Betonirekka poistui sovitusti ilman pesuja tontilta.

Perustukset tulivat pari tonnia kalliimmaksi meidän kiireiden ja sateisen sään takia. Emme ehtineet itse putsaamaan kalliota kaivinkoneen tekemän pintamaiden kaavinnan jälkeen, jolloin se homma jäi Byggcraftin miehille. Kahdella sivulla kallio sukelsi jyrkästi pehmeän maan alle ja pintamaan kaapiminen perustusten alueelta jätti näihin kohtiin noin metrin leveät ja puoli metriä syvät kaivannot. Sade täytti nämä “vallihaudat” niin täyteen, että parin pilarin pohja jäi veden alle ja töihin pääseminen vaati veden pois pumppaamista. Tässäkin olisi voinut vähän säästää, jos olisi ollut aikaisemmin liikkeellä ja enemmän aikaa itsellä.

Kohta nousee talo!

Sähköt on nyt myös vedetty tontille ja porakaivo tehty, joten rakentaminen voi alkaa!

Sieltä tulee sähkökaapeli. En tajunnut, että yhtä taloa varten vedettävä kaapeli on noin paksua jöötiä.

Savista on ja märkää. On aika eri fiilis katsoa perustusten rakentumista kalliolle kuin tähän.

Mutta missä viipyy talvi!

Ajoitimme hirsirungon pystyttämisen historiallisen datan perusteella vuoden kylmimpään aikaan helmikuulle, joka on myös yksi vähäsateisimmista kuukausista. Mutta Etelä-Suomessa syksy sateineen ja tuulineen vaan jatkuu ja jatkuu. Jännityksellä odotamme, saisimmeko edes pikku pakkaset helmikuun ensimmäiselle tai toiselle viikolle.

Onneksi talotoimittajamme Hobbitonkaan ei halua pystyttää hirsikehikkoa sadekelissä ja on todella joustava aloitusajankohdan suhteen. Yhdessä seuraamme säätiedotuksia ja koitamme löytää parhaat päivät talon säältä suojaan saattamiseen.