Rakentaminen alkoi!

Wau! Se näyttää jo ihan talolta! Hirsirunko ja kattorakenteet nousivat kolmessa päivässä harjakorkeuteen.

Ja voi vitsi mikä tuuri sään kanssa. Talven ensimmäinen (ja ainoa?) Etelä-Suomen pakkasviikko osui juuri oikeaan paikkaan. Toki olimme Hobbitonin Andrusin kanssa silmät kovina seuranneet säätilan kehittymistä ja koittaneet haarukoida rakentamisen aloituksen mahdollisimman hyvään, tai tänä talvena ehkä vähiten huonoon, ajankohtaan.

Nyt osui nappiin; parin päivän pakkasjakso oli jäädyttänyt maan kovaksi ja ilma oli pystytyksen aikana pääosin aurinkoinen ja kuiva. Maa oli niin kovaa, että molemmat puoliperävaunurekat pystyivät peruuttamaan melkein talolle asti ja siten tavaroiden purkaminen nosturiautolla oli nopeaa ja tehokasta.

Rekat saapuivat torstaina aamupäivästä ja alkuillasta sain raportin, että ensimmäinen hirsikerta on jo asennettu. Perjantaina kun ehdin saitille vähän ennen yhdeksää, oli jo neljä kerrosta hirsiä asennettuna. Ennen lounastaukoa hirsikertoja oli ylhäällä kahdeksan ja jäljellä enää pari.

Lauantaina sitten olikin jo iltapäivästä kattotuolit ja valmiiksi Virossa tehtaalla elementeiksi kasatut päätykolmiot asennettuina. Huimalla vauhdilla etenee!

Rekat saapuvat tontille. Kattotuolit tulivat edellisenä päivänä, lakosta huolimatta onneksi hienosti ajallaan.

Sieltä peruuttaa ensimmäinen. Rekka mahtui juuri kääntymään pihatielle ja jäätynyt tie kantoi ongelmitta.

Oijoi, mahtuuko mahtuuko mahtuuko….

Mahtui! Juuri ja juuri. Vähän vain osui männyn ja ikivanhan omenapuun oksiin. Tiestä toivottiin tehtävän sen kokoinen että rekka just mahtuu ajamaan, mutta ei yhtään isompi. Tämä toteutui hienosti. Samoin faijan kanssa kun avattiin tähän aukkoa ja karsittiin oksia ei haluttu ottaa yhtään ylimääräistä turhaan pois. Tämäkin meni sattumalta just nappiin! :)

Rekasta paljastui meidän kodin rakennuspalikat. :)

Viimeksi varmaan lapsena jouluna on ollut näin onnellinen nähdessään oman nimensä paketin päällä!

Pakkasta ja aurinkoa, juuri kuten toivottiin! Maallikko oli ihmeissään että koko talon kattotuolit menivät näin pieneen pakettiin.

Perjantaiaamuna aurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja lämpötila oli vielä kivasti pakkasen puolella.

Aamun aikana jo neljänteen hirsikertaan kohonnut kehikko paistatteli aamuauringon säteissä. Voi vitsi mikä fiilis!

Lounaaseen mennessä oltiin jo kahdeksan hirsikerran korkeudessa.

Näkymää olkkarin isoista ikkunoista ja tuplaovesta. Alimmissa hirsissä näkyy alapohjan vasojen kannattimet ja paikat. Ja oven vieressä painovoimaista ilmanvaihtoa varten oleva aukko, johon tulee vanhanajan kippiluukku.

Ruokapöydästä aukeavat metsäiset näkymät rauhoittavat mielen ja sielun. :)

Iltapäivän lounastauko omassa takametsässä, taustamusiikkina rakentamisen kauan odotetut äänet.

Vielä fiilistelykuva iltapäivän hienosta valosta. :)

Tältä näytti perjantai-iltapäivästä kun lähdin kotia kohti. Lauantaina olikin sitten jo kattotuolit päällä, siitä lisää tulevissa postauksissa.

Tärkeä aloituskokous

Pidimme perjantaiaamuna aloituskokouksen projektiin osallistuvien urakoitsijoiden kesken. Tämä oli itselle tosi tärkeä juttu. Kaikki tapasivat toisensa, saivat yhteystiedot ja pääsivät keskustelemaan vapaasti työvaiheista ja niiden yhteensovittamisesta. Kokouksessa oli tosi hyvä tunnelma ja ainakin tämän amatöörin mielestä saatiin hienosti asioita sovittua ja sumplittua. Vähän liikaa oli vielä juttuja auki palaveriin mennessä, koska en vaan ollut ehtinyt tekemään kaikkea valmiiksi, mutta nyt on tärkeimmät sovittu ja selvitetty. Mulla on tosi hyvä fiilis mukana olevista ammattilaisista, se on tosi hieno juttu!

Paikalla olivat:

• Andrus Prangli, Hobbiton

• Kenneth Jäkälä, Karjaan LVI-tori (vesi, viemärit ja ilmanvaihto)

• Kari Balk, Ekolämmöx (hybridilämmitysjärjestelmä ja patterit)

• Simon Jäkälä, Natural Building Company (roolina mua rakentamisen käytänteissä auttava konsultointi)

• Kjell Bäckman, vastaava työnjohtaja

• (Kokouksesta puuttui vain sähkötyöt meille tekevä ja sopivasti melkein naapurissa asuva Joonas Mustajärvi, Jomura)

Hobbitonin päämarkkina on Norja ja sen takia Andrus puhuu sujuvasti norjaa. Tästä taidosta oli hienosti hyötyä, kun iso osa muista projektissa mukana olevista ovat ruotsinkielisiä. Andrus jutteli sujuvasti heidän kanssaan norja-ruotsia ja näin vain toinen osapuolista joutui puhumaan vieraalla kielellä. Tätä monikielistä keskustelua oli hauska seurata ja saatoin itsekin ehkä jonkun sanan ruotsia sanoa sinne väliin.

Pääsin puhumaan kielillä myös aloituskokouksen jälkeen. Halusin sanoa muutaman sanan tervetuliaisiksi ja kiitollisuuden osoitukseksi Hobbitonin timpureille Maidolle, Meelikselle ja Sergeille. He ovat meidän projektin takia kolme viikkoa putkeen Suomessa. Olin kirjoittanut pari lausetta heitä varten englanniksi ja kääntänyt sen Google translatella viroksi. Vaikka miehet puhuvat englantia ja Meelis suomeakin, halusin toivottaa heidät tervetulleeksi miesten omalla kielellä. Käänsin vielä varmuuden vuoksi vironkielisen tekstin Googlella suomeksi ja kun se vaikutti edelleen fiksulta, uskalsin lukea sanat heille. Ekan kappaleen jälkeen kysyin että saatteko mitään selvää, johon Andrus vastasi että “it’s perfect!”, joten uskalsin jatkaa viroksi ääneen lukemista. Koitin tsempata, ettei nousisi tunteet pintaan ja tippa linssiin mutta eihän se tietenkään onnistunut. Siinä sitten ääni väristen tunnelmoin karskeille raksamiehille miten iso ja tärkeä ja kauan odotettu juttu tämä meidän kodin rakentaminen on. Ja miten hienoa on, että juuri he ovat täällä sitä rakentamassa, koska tiedän, että he tulevat tekemään meille tosi hyvän ja terveen kodin.