Olemme kotona
Kävelin viime keväänä meidän tontin niityllä ja katselin kevätmuutolla olevia kurkia, jotka kaartelivat ja kronkottivat korkeuksissa. Tunteet nousivat pintaan kun mietin, että pian kurjet ovat pitkän muuttomatkan jälkeen kotona. Ja meillekin se kauan odotettu päivä vielä joskus koittaa. Nyt se on koittanut. Olemme kotona.
Olemme kotona. Väsyneinä ja hapoilla kovasta puristuksesta, mutta onnellisina ja valtavan kiitollisina terveestä kodista, meidän pienen perheen omasta turvapaikasta.
Siellä se meidän pikku koti kurkistelee osana maalaismaisemaa. :)
Loppukiri rakentamisen kanssa oli aika kova ja parit urakoitsijatkin joutuivat venymään, että päästiin ajallaan maaliin. Mutta niin vain saatiin tarvittavat asiat valmiiksi, viimeiset muuttotarkastuksen aamuna, ja muuttolupa irtosi!
Näin kovalla kiireellä rakentamisen loppuun runnomisessa ei kyllä ole mitään järkeä, mutta halu päästä pois koronan keskeltä maalle oli niin voimakas, että painoimme homman läpi pikavauhdilla.
Tekemättä jäivät perinteisten listojen lisäksi muun muassa kaikki sisämaalaukset, siivous, lattian käsittely osassa taloa ja savirappaukset sisäseinistä. Savirappausten tekeminen isoine suojaustöineen olisi ollut sata kertaa helpompaa talon ollessa työmaata, mutta nyt meni näin ja ehkä ne savetkin vielä joskus raakaponttien päälle saadaan. Ehkä. Nyt tulee hiki pelkästä ajatuksesta!
Meidän koti. Me asutaan siellä! :)
Ensimmäisen aamun shampanjabrunssi
Muuttopäivä oli henkisesti ja fyysisestikin raskas, koska emme olleet ehtineet valmistautumaan siihen juuri yhtään. Kaikki aika ja focus meni uuden kodin saamisessa valmiiksi muuttotarkastusta varten. Muutto olikin sitten luonnollisesti suunniteltu heti sitä seuraavalle päivälle!
Onneksi oli kärsivälliset ja joustavat muuttoapulaiset. Heidän avulla saimme sekasotkuisen muuton päivässä hoidettua ja pääsimme kuin pääsimmekin viettämään ensimmäistä yötä omassa kodissa! Kodissa, jossa oli vielä sahanpurua seinissä ja ikkunoissa, kovalevy peitti osan lattiasta ja jonka kunnolliseen asumiskuntoon saattamisessa menisi vielä viikkoja, jos ei kuukausia, mutta silti, omassa kodissa!
Rakentamisen aikana on kehittynyt itselle täysin uusi ja yllättävä innostus: tee-se-itse-nikkarointi! Mulla oli ja on edelleen visiona tehdä itse meidän futoneille sänkyrunko ylijäämäpuutavarasta. Kiireen takia tässä vaiheessa mennään ad hoc - versiolla. Rimat ovat pääosin terassin kaiteiksi tehtyä lehtikuusta ja ne on nyt vaan ladottu ilman ruuveja kiireessä napattujen koolinkien päälle. Tätä on tarkoitus upgreidata ja tehdä jalat ja reunat ja kaikkea. Mutta katsotaan sitäkin sitten joskus. :)
Futonnetistä tilatut patjat ja puuvillapetari valmiina testiin. Ekat kolme yötä nukuttiin lattialla retkipajojen ja vanhojen sänkyjen petarien päällä. Nämä uudet ovat paremmat. :) Olemme molemmat ensikertalaisia futonpatjanukkujia ja ekojen viikkojen kokemukset ovat tosi hyvät! Näistäkin kirjoittelen lisää myöhemmin.
Aaah, ensimmäinen aamu uudessa kodissa! Suopakuurattu lattia tuntuu lämpimän pehmeältä paljaan jalan alla, kun hiivin muiden vielä nukkuessa keittiöön. Nouseva aurinko siivilöityy puiden välistä ja maalaismaisema saa hymyn suupieliin.
Olemme kotona.
Hetkinen.
Mitäs täällä keittiössä…
Miksi lattialla olevat kovalevyt ovat märkiä?
Ei sa%&#na, allaskaapissa on vesilätäkkö!
Jostain sieltä kuuluu tippuvan veden ääni.
Ei voi olla totta!
Terveessä pienessä hirsitalossa herättiin ensimmäisenä aamuna vesivahinkoon!
Shampanjabrunssi vaihtuikin putkivuodon korjaamiseen ja vahinkojen kuivaamiseen.
Ps. Huom 25 v sitten kummisedältä mopon korjaamista varten saatu työkalusalkku! Kaikki tallella ja toiminnassa edelleen.
Asentajalta löysälle jäänyt pesukoneen vesiliitännän tulppa oli tiputtanut vettä yön ajan allaskaappiin. Koeponnistus oli tehty keittiön hanan juuressa oleva pesukoneelle menevä hana kiinni ja kun muuton jälkeen söhelsin jotain pikaista ruokaa meille, tökkäsin varmaan hanan auki, jolloin letkuun meni paineet ja tulppa jäi vuotamaan. Pesukone on vielä tehtaalla koronan takia ja sen takia letkun päässä oli väliaikainen tulppaus. Tämä taisi olla ensimmäinen isompi koronasta johtuva takaisku!
Onneksi vaurio paljastui pieneksi ja paikalliseksi. Laskin tippojen tippumisesta ottamani videon perusteella, että vettä oli ehtinyt mennä lattialle yön aikana vain reilu pari litraa. Ja vielä kun meillä on vikasietoiset ja kuivuvat rakenteet niin mitään pysyvää vauriota tästä ei pitäisi jäädä.
Silti ensimmäisen viikon tunnelmaa latisti huomattavasti keittiössä suriseva puhallin ja takaraivossa oleva huoli, että jäikö sittenkin jonnekin jotain kosteutta ja tuleeko tästä meille joskus ongelmia.
Varsinaista kohtalon ivaa! Mutta tosiaan tästä mitä luultavimmin selvittiin säikähdyksellä.
Elvyttävää luontoa ympärillä
Nautin aivan valtavasti tästä upeasta maalaismaisemasta, joka on nyt meidän kotiseutua. Kotipihalla ja kärrylenkeillä saa ihailla kevään tuloa, havainnoida lintuja ja ihastella ympärillä olevaa kulttuurimaisemaa. Luontoa, linnunlaulua, valoa ja vehreyttä on joka puolella ympärillä. Taidettiin löytää meille kotipaikka todella hienosta ympäristöstä!
Läheisen suojelualueen pähkinäpuulehdon huikeaa kielomerta. On muuten upea mesta. Valtavia vanhoja tammia, lehmuksia, mäntyjä, haapoja ja koivuja ja netistä luetun tiedon mukaan Manner-Suomessa ainutlaatuisen paljon ja tiheästi pähkinäpensaita.
Näissä ihan naapurissa olevissa kulttuurimaisemissa on huikeaa kärrytellä. Saadaan ehkä lampaitakin kavereiksi, ainakin siihen malliin on laitumien aitoja tänä keväänä korjattu, kivaa!
Viime kesän synttäritalkoissa istutetut 14 hedelmä- ja pähkinäpuuta ja marjapensasta ovat kaikki selvinneet talvesta!
First things first. Marian ykkösprioriteetti täytetty: kuistilla on kukkia! :) Seuraavaksi voi vaikkapa purkaa muuttolaatikoista toisen vaatekerran, etsiä ruuanlaittovälineet ja tehdä muita toisarvoisia toimia. ;) <3
Väsyneitä mutta onnellisia
Olemme asuneet nyt reilut kolme viikkoa uudessa kodissa. Meidän omassa terveessä kodissa. Mitään oireita ei ole ollut kummallakaan ja koti tuntuu kaikin puolin tosi hyvältä. Se on aivan huikean hieno juttu.
Vesivahingon aiheuttama huoli ja vitutus alkaa olemaan unohtunutta.
Viime viikolla saimme aiemmin tilatut säilytysjärjestelmät, joista osan olemme saaneet kasattua ja jo vähän siirrettyä tavaroita niihin muuttolaatikoista, muovisäkeistä ja lattialta.
Keittiössä on jo jonkinlainen järjestys ja lattian suojana olevia kovalevyjä on enää eteisessä ja tuvan yhdellä sivulla.
Kyllä tämä tästä pikku hiljaa etenee. Tuskallisen hitaasti vauva-arjen ja yrittäjyyden sallimissa rajoissa, mutta etenee kuitenkin. Olisi kova halu saada paikat kuntoon nyt kun viimein kolmen ja puolen vuoden evakkolaisuuden jälkeen on oma koti, jota laittaa kuntoon!
Unelma omasta terveestä kodista on nyt siirtynyt haaveista ja suunnittelupöydältä todellisuudeksi, uskomaton fiilis!
Olemme kotona.
Kiitollisin terveisin Inkoosta,
Jaakko, Maria ja Edith-vauva
Ps. Toivottelemme todella kovasti voimia ja jaksamista niille kaikille teistä, joilla terve koti on vielä unelmien tasolla. Toivottavasti jaksatte uskoa, että se unelma vielä muuttuu todeksi.
