Tunnelmia kodin sisältä

Tässä postauksessa on ensimmäisiä tunnelmia meidän kodin sisältä. Moni asia on vielä kesken ja sisustus on minimalistinen, koska lähes kaikesta irtaimistosta jouduttiin homehuolien takia luopumaan. Onnellisina olemme omassa vähän keskeneräisessä kodissamme silti eläneet. Kohta tulee jo vuosi täyteen, wau!

Alla on muutamia kuvia sisätiloista. Moni paikka jäi kuvaamatta keskeneräisten hommien takia. Ja ne kuvat mitä sai otettua, ovat tiukasti rajattuja, että näkyisi vain suunnilleen valmista pintaa! :D Plus, ei meillä pikkulapsiarjen ja kaiken hässäkän keskellä todellakaan tältä yleensä näytä. Paikat oli siistitty ja Marian toimesta improvisoiden stailattu lehtiartikkelin kuvauksia varten.

Tervetuloa meille! :) Olohuone, ruokatila, keittiö (oikealla nurkan takana), eteinen (oikealla) ja makkareihin ja kylppäriin johtava pieni käytävän pätkä (takana) rakentuvat takan ja muuratun tiilipiipun ympärille. Samassa piippussa on omat horminsa takalle ja keittiössä olevalle vesikiertoliedelle.

Meidän pikkuisesta puukeittiöstä tuli tosi hyvä ja hieno! Keittiöstä halusimme “avaran ja modernin” yläkaapittoman keittiön, kuivauskaappia lukuunottamatta. Tämä halu tosin kumpusi lähinnä budjetin asettamasta pakosta. Mutta meille yllätykseksi keittiössä tuntuu silti olevan enemmän kuin tarpeeksi säilytystilaa! Tämän mahdollistaa toisaalta home-evakkolaisuuden aikana minimaaliseksi vähentynyt tavaran määrä (10 muuttoa on aika tehokas tapa karsia vähitellen kaikki tarpeeton pois) ja toisaalta keittiön erittäin hyvät ratkaisut.

Keittiön meille teki Keittiöveistämön Tero Karjalainen. Tero on pitkän kokemuksensa avulla kehittäyt keittiön, jossa useilla normaalista poikkeavilla ratkaisuilla saadaan todella paljon isommat säilytystilat. Jos muistan oikein, arvioi Tero että eroa saattaa tulla jopa 30 %. Kemikaaliherkistyneisyys teki keittiön etsimisen tosi haastavaksi. Emme halunneet sisäilmaan päästöjä tuottavia tai pahalta haisevia muoveja, lastulevyjä tai komposiittimateriaaleja, joiden sisällöstä tai toiminnasta vuosien päästä ei ole ihan täyttä varmuutta. Tero ehdotti materiaaliksi rimapuulevyä. Otimme sitä kotiin haju- ja oiretestiin, jonka se läpäisi ilman mitään havaintoja.

Yhdistimme keittiössä puutason ja perinteisen teräksisen tiskipyödän. Laitamme käytännössä kaiken ruoan itse ja siksi myös tiskattavaa kertyy paljon ja iso tiskipöytä helpottaa tätä rumbaa. Halusin meille kaasulieden osittain sen ruoanlaitto-ominaisuuksien takia ja osittain siksi, että ruoat valmistuvat sen avulla mahdollisen pitkän sähkökatkonkin aikana. Lieden taakse hirsiä suojaamaan on kyllä tulossa lasi heti kun ehditään. Nyt siinä on väliaikainen suoja, jota ei viitsinyt jättää kuviin näkyviin . :D

Meidän oli tarkoitus maalata itse keittiön ovet valkoisiksi. Kerroin tämän suunnitelman muuttoapuna olleelle kaverille, joka totesi saman tien “Miksi!?! Noihan on hemmetin hienot ja persoonalliset juuri noin.” Siitä se ajatus sitten lähti ja keittiö jäi puupinnalle. Se on kyllä tosi hieno noin! Ja mua ei yhtään haittaa, että säästyimme maalaushommalta. :)

Keittiöstä on tulossa oma postauksensa aikanaan.

Tämä kuva on eteisestä makkareihin ja kylppäriin johtavaa käytävää kohti, tupa jää oikealle. Ovet ja lattia- ja ovilistat oli ajatus maalata valkoisiksi, katsotaan toteutuuko se ajatus koskaan. Lohenpyrstönurkka toimii hienona sisustuselementtinä. :)

Yllä olevassa kuvassa näkyvät myös meidän hirsiset sisäseinät. Niiden yksi funktio on tukea ulkoseiniä. Talotoimittajamme Hobbitonin suunnitteluperiaatteisiin kuuluu, että hirsiseinää voi olla maksimissaan seitsemän metriä ilman sitä tukevaa poikittaista seinää. Katon rajassa kulkevat hirret “sitovat” sisäseinät toisiinsa ja jäykistävät rakenteen.

Tässä kuvassa näkyy yllä mainittu katon rajassa kulkeva hirsi, joka tukee toista päätyseinää. Tämän ratkaisun avulla saatiin tehtyä kahdeksan metriä pitkä päätyseinä ilman varsinaista poikkiseinää. Takka on meille lämmitystä ajatellen juuri sopivan kokoinen, Tiilerin Teemu 550. Se on ulkomitoiltaan kompakti mutta silti siinä on kivan iso tulipesä. Ajatus on, että sinne voi laittaa yöksi lihapadan hautumaan. Heh, uunin lasia ei näköjään ehditty pesemään kuvauksia ennen.

Perimätiedon mukaan ukkini tädiltä lähtöisin oleva keinutuoli on meillä monipuolisessa käytössä. Se on mm. sohvan korvike, kiipeilyteline, keinu, imetystuoli ja tyttäremme yöllisten heräämisten takaisin uneen rauhoittelupaikka (paitsi silloin kun uninen toive on “Inte keinutuoli! Iskä kävelee.” <3 ). Yöllisiä nukutuskävelyjä on kertynyt varmasti useita kilometrejä. Väsymyksestä huolimatta niitä kiitollisena ja onnellisena kävelen, omassa kodissa rakas tytär sylissä.

Tuvan patteriksi valittiin valurautainen Viadrus, koska se näyttää meistä moderneja pattereita kivemmalta. Muissa huoneissa pärjätään perus Purmoilla. Jälkikäteen ajateltuna nämä tuvan ikkunat saisivat alkaa 10-15 cm alempaa, jolloin ruokapöydän ääressä istumassa ollessa näkisi paremmin ulos.

Ulko-ovi ja heti sen ulkopuolella alkava ihana luonto. Ihan lähimmät isot haavat tosin aiotaan kaataa. Yleisesti meidän ajatus on, että ei kaadeta mitään puita tai tehdä muita isoja muutoksia ympäröivään luontoon ilman riittävää harkinta-aikaa ja fiilistelyä täällä paikan päällä asuen. Kovilla pakkasilla kaipailin tuulikaappia, mutta muina aikoina eteisen avaruus tuntuu kivalta. Kuva on tiukasti rajattu, koska eteinen on vielä ihan kesken.

Kurkkaus kylppäriin. Ja vielä tällä hetkellä ainoaan saven pintaansa saaneeseen kevytrakenteiseen väliseinään (kaikki väliseinät on tarkoitus savirapata, nyt ne ovat vielä raakapontilla). Käytin tätä seinää harjoitteluun, koska siitä jää vähiten pintaa näkyviin. Melko krouviksi jäi vielä tämä “fine finish”. :) Suihkukaappi ja pesukone ovat rosterikaukalon päällä, joka toimii vesieristeenä. Emme halunneet käyttää vesieristemassoja, koska monet altistuneet ovat niistä oireilleet. Rosterikaukalossa on kaivo, johon vedet pesukoneesta ja suihkusta johdetaan suoraan. Ovi-, lattia- ja kattolistat puuttuvat vielä.

Tunnelmia makkarista. Futonpatjoja fiilisteltiin aikaisemmassa postauksessa.

Oma perhe omassa kodissa

Me ollaan kohta oltu vuosi omassa kodissa! Kaikki on aika vaatimatonta, paljon on keskeneräistä ja moni asia pakostakin minimalistista, mutta me olemme tästä kaikesta valtavan kiitollisia ja onnellisia. Täällä meidän on hyvä elää, täällä me olemme turvassa.

Kiitos kaikille teille blogin lukijoille, kommentoijille ja meidän matkalla mukana kulkeville! On tosi kivaa saada paljon yhteydenottoja, kannustusta ja tsemppiä ja kuulla, että voimme olla avuksi vastaavia projekteja tekeville tai niitä suunnitteleville!

Loppukevennys: 100 lajia - bongauksen edistyminen

Suunnittelin, että voin aina kevään blogauksien loppukevennyksenä tiedottaa lintubongauksen edistymisestä. Suunnitelma oli hyvä (tosin en tiedä kiinnostaako ketään!), mutta kevät on jo aika pitkällä ja tämä on vasta ensimmäinen postaus! :)

Olen siis vuodesta 2017 lähtien Birdlife Finlandin Suomen 100 v juhlavuoden kunniaksi lanseeraaman bongaushaasteen innostamana koittanut tunnistaa 100 lajia vuodessa. Kiireiden takia tämä on tapahtunut lähinnä kävelylenkkien yms. ulkoilun aikana, varsinaisia linturetkiä olen ehtinyt tekemään vain 1-3 vuodessa. Kiinnostus lintuihin periytyy isältäni Pekalta, joka on myös mulle eniten linnuista opettanut, ja opettaa edelleen.

Sataan lajiin olen yltänyt vain 2019, jolloin kokonaissaldo oli 103 lajia. Haaste on siis “aloittelijalle sopiva; ei mahdoton, muttei ihan helppo”, kuten Birdlife Finland kertoo. Eilen tuli tälle vuodelle 50 lajia täyteen tyttären päiväunikärrylenkillä bongatun punakylkirastaan myötä. Omaan bongauskäyttäytymiseen perustuva kokemus osoittaa, että juhannukseen mennessä pitää olla vähintään 90 lajia kasassa, että sataan on mahdollisuus. Tälle vuodelle on siis töitä tehtävänä ja pitäisi ehtiä parille kunnon linturetkelle tässä keväällä, jos meinaisi saada 100 lajia täyteen.

Tärkeää tässä bongauksessa ei kuitenkaan ole itse lajit, vaan luonnon fiilistely ja tarkkailu. Bongaustavoitteen myötä kevään edistymisen seurantaan tulee vielä lisää intoa, tulee lähdettyä useammin luontoon ja tammikuinen eka talitintti tai vastaava yleinen pihan lintu on merkittävä ja iloinen tapahtuma! :)

Tälle vuodelle perustin itselleni myös uuden kategorian: pihapinnat. Eli omalla tontilla tai omalta tontilta havaitut. Tässä niistä kiinnostuneille listaus havaintopaikkoineen. :)